Ehdotus verolle pantavaksi

Moi Maija,

Hiljaisuus kirjoittelurintamalla ei johdu siitä, että listasi ja sen ohella heittämäsi haaste olisi alkanut jännittää. Tai no, saattaa se ehkä vähän siitäkin johtua… Pistitpä nimittäin aika kovan! Mutta just tuota tarvitaan, heittäytymistä ja vähän sellaista kahjoa hullun rohkeutta. Eipähän tarvitse sitten jälkikäteen harmitella, ettei koskaan tullut kokeiltua, mihin kaikkeen olisi voinutkaan olla mahdollisuus, jos olisi vain uskaltanut enemmän. Kyllähän moni noista jutuista on itse asiassa aika pelottavia ja niissä saa laittaa itsensä likoon ihan huolella. Mutta rohkeuttahan ei ole se, ettei koskaan pelkää, vaan että toimii siitä pelosta huolimatta.

Olen muuten itsekin alkanut harrastaa tuota, että jakelen positiivisia kommentteja tuntemattomille. Poikkeuksetta kaikki ovat olleet tosi ilahtuneita ja itsellekin on tullut hyvä mieli, kun on sanonut ääneen, että toisella on kauniit hiukset tai kivat kumpparit. Avun pyytämistä ja tarjoamistakin olen jo ehtinyt opetella, siitäkin on pelkästään hyviä kokemuksia. Alastonmalliksi en kyllä lähde, enkä laskuvarjohyppyynkään ihan vain sen takia, etten usko kestäväni sitä lentoa pienessä ja vaappuvassa koneessa, mutta monia muita asioita voisin tuosta listaltasi hyvinkin kokeilla. Tosin aion kyllä tarttua haasteeseen ja laatia ihan omankin listani!

Mutta sellainen juttu, mikä siitä sun listasta tuli mieleen, oli se, että niistä kohdista moni liittyy toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin. Ja ajattelen, että se on pelkästään hyvä juttu. Kävi tässä nimittäin eräänä päivänä niin, että lueskelin jotain työhyvinvointiin liittyvää tenttikirjaa, missä oli kappaleen otsikkona ”Sosiaalinen pääoma”. Satuin juuri viestittelemään erään hyvän ystäväni kanssa whatsappissa ja hän kyseli kuulumisiani, joten nappasin hänelle kuvan tuosta otsikosta. Ystäväni on kärsinyt pitkään yksinäisyydestä ja hän innostui pohtimaan asiaa.

Että mitä jos sosiaalinen pääoma olisikin sellaista pääomaa, mitä voitaisiin verottaa niiltä, joilla sitä on paljon ja siirtää sitten niille, joilla sitä on vähemmän?

Tämä oli mielestäni aivan briljantti ajatus! Ja se tuli nyt mieleeni ihan siksi, että moni noista listaamistasi asioista on hyviä keinoja sosiaalisen pääoman kartuttamiseen. Se kasvaa, kun sitä käytetään. En tiedä, miten tällaisen pääoman ”verotus” sitten ihan käytännössä menisi, mutta tottahan se on, että sekin on varallisuutta, mikä jakautuu nykymaailmassa kovin epätasaisesti. Yksinäisiä ihmisiä on aivan varmasti ollut aina, mutta toisaalta haluan ajatella, että aiemmin yhteisöt olivat pienempiä ja tiiviimpiä, jolloin jokainen tietyllä tapaa ehkä tunsi kuuluvansa johonkin isompaan laumaan ja olevansa osa jotain.

Sosiaalisen pääoman verotushan voisi olla juuri sitä, että kun itse on sen verran (hullun)rohkea, että uskaltautuu puhumaan ventovieraalle (selvinpäin ja keskellä talvea) tai tarjoutumaan siivousavuksi naapurin vanhalle rouvalle, eli antaa aikaansa ja huomiotaan, koska itsellä sitä juuri sillä hetkellä liikenee annettavaksi. Se saattaa sille vastaanottavalle henkilölle olla päivän ainoa juttuhetki tai ystävälliset sanat. Se saattaa sille toiselle olla se ainoa hetki, kun on olemassa jollekin toiselle.

Jos vain olisi olemassa jokin sellainen suomalaiselle mentaliteetille sopiva rituaali tai riittävän asiallinen lomake, minkä kanssa lähestyä. Että minulla tässä nyt olisi näitä ylimääräisiä tervehdyksiä ja ystävällisiä sanoja tälle päivälle, haluatko ottaa vastaan. Niin johan olisi helpompaa ottaa asia puheeksi.

Muistan niin elävästi, kuinka useampi vuosi sitten entinen kollegani järjesti muutaman muun kanssa Kampin Narinkka-torilla ”Hali-maanantaiksi” nimetyn tempauksen. Siellä me seistiin keskellä kalseaa marraskuista maanantaiaamua tarjoamassa halauksia ja iloisia postikortteja kiireisille ohikulkijoille. Torilla oli myös radiotoimittaja, joka oli maininnut asiasta aamun lähetyksessä, ja niinpä paikan päälle ilmestyi muutamakin vanhus ihan vain tuon radio-ohjelman innoittamina. Eräskin vanha rouva halasi tiukkaan ja pitkään, ei suunnilleen meinannut päästää irti. Hän kun ei ollut halannut ketään yli vuoteen. Toinen vanhempi herra pyyhki kyyneltä silmäkulmastaan samasta syystä, kun on niin yksin eikä ole ketään, ketä voisi edes halata tai tarttua kädestä kiinni.

Tuo tapahtuma palaa aina satunnaisesti mieleeni, sillä tuollaiset kohtaamiset jättävät jäljen. Ne saavat ajattelemaan, että minulla kyllä on sen verran sosiaalista pääomaa, että siitä riittäisi ihan verotettavaksikin. Voisiko tästä ehkä vinkata Verohallinnolle? Jos niihin uusiin ilmoituslappusiin saisi jonkun oman lokeron myös tälle omaisuustyypille?

final1555007777571

Halimisiin,

Ulrika x

 

2 thoughts on “Ehdotus verolle pantavaksi

Leave a Reply to Ulrika Björkstam Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s