Miltä tuntuu matkalla tuntemattomaan?

 

Sellaiselle lähdin viime kesänä; matkalle tuntemattomaan, filosofi Esa Saarisen seminaariin Kyprokselle pysähtymään hetkeksi oman ajatteluni äärelle.

Tiedätkö, on pakko tunnustaa. Toivoin, että tuolla reissulla tapaisin jonkun mielenkiintoisen miehen, ehkä sellaisen, jonka kanssa löytäisin edes hetkeksi rakkauden.

Mutta tapasinkin paljon arvokkaampaa, uuden sydänystävän.

Se oli selvää jo ihan ensihetkestä. Muistatko? Kymmenittäin ihmisiä seisoo passintarkastusjonossa odottaen maahanpääsyä. Avaudun kovaan ääneen jollekin edessäni jonottavalle, etten ole tajunnut yhtään ajatella, onko Kyproksella käytössä eurot vai olisiko minun pitänyt vaihtaa rahaa matkaa varten.

Ja sitten, jostain takaani kuulen äänen:

”Mä googlasin eilen illalla tuon ihan saman asian. Nyt tiedän, että on täällä eurot käytössä”.

Se olit sinä!

Jotenkin meidät oli liimattu yhteen. Koko seminaariviikon ilmestyimme sattumalta samoihin paikkoihin peräkanaa; nukuimme hotellihuoneissa, jotka olivat sijoittuneet päällekkäin, saavuimme peräkkäisillä hisseillä aamiaiselle ja satuimme suunnittelematta istumaan seminaarisaliin toisemme taakse. Kävimme keskittyneitä keskusteluja ja löysimme toisistamme paljon samankaltaisuuksia.

Olen viettänyt lukemattomia tunteja yksin, ollut hyvin yksinäinen ja kaivannut ystävää. Ja sitten me kohtasimme kuin suurena siunauksena, aivan sattumanvaraisesti. Tästä haluan kiittää sinua ja sitä voimaa, joka tapahtumia tiellemme ohjaa – sillä eiväthän nämä sattumia ehkä olekaan.

Matkalla tuntemattomaan voi kohdata korvaamattoman kauneuden.

Voisiko se olla hän? Niin ajattelin mielessäni hyvin pian, kun palasimme takaisin arkeen Kyproksen auringon alta.

Olen kirjoittanut ajatuksiani blogiini, yksin. Mielessä on jo pitkän muhinut, että haluaisin tehdä jotain yhdessä; kirjoittaa jotain yhdessä keskustellen elämästä, ihmetellen isoa ihmisyyttä, valen uskoa, tukien toista. Kenties kirjeitä toiselle, joita muutkin pääsisivät lukemaan, mutta kuka kykenisi kanssani tällaiseen?

Heitin sinulle pienen, hassun ajatukseni, ja ihastuit siihen heti. Ja niinpä me päätimme tarttua toimeen yhdessä; alkaa kirjoittaa kirjeitä toisillemme. Kirjeitä sinulle, tietämättä mitä tästä syntyisi, mihin se johtaisi ja kenelle se jotain tarkoittaisi!

Miltä sinusta tuntuu lähteä matkalle tuntemattomaan, yhdessä? Koska sillähän me olemme juuri nyt!

Lämmöllä,

Äm